Satamosaari -22 astetta

Helmikuulle aiotut talviretkisuunnitelmat menivät taas vähän pappilan hätävaraksi. Oli ajankohtaa ja vara-ajankohtaa, oli harmaata nollakeliä ja kuulasta postikorttikeliä, oli auki jäätyneitä autonovia ja kiinni pitäviä nahkavyöviritelmiä, oli ”äiti kato kui paksut renkaat” -pyörällä tehtyjä hikilenkkejä ja kovaa teetä palautusjuomana.

Laskiaisena haluttiin olla välttämättä läskipyörillä liikenteessä. Haluttiin myös Saimaan jäille, mut koska pakkaslunta oli porvoon mitalla, niin Saimaa vaihtui muihin suunnitelmiin. Reilu viikko myöhemmin vara-ajankohtana mietittiin Anssin kanssa, että kun meillä tääkin mahollisuus on, niin pitäskö taas lähteä palelemaan? Pitihän sitä ja nyt mentäis sitten sinne jäälle, joka meinasi, et läskit oli jätettävä. Siispä lumikenkää jalkaan ja jalkaa toisen eteen. Tennismailoja paremmin tuossa lumessa ois tosin toiminut sukset.

cof
Ketun jälkien helminauhaa jäällä

Polaaripyörteen satoa ovat kuurankukat ja helmikuun kuulaat aurinkoiset pakkaset. Näiden vaikutukset näkyivät runsaina raittiin ilman myrkytyksen uhrien jättäminä jälkinä jäällä Joutsenon Hinkanrannassa, eikä edes rannan läheisyydessä lumen ja teräsjään välissä litisevä inhottava kohva ollut riittänyt pitämään ihmisiä poissa nauttimasta säistä. Meijänkin suunnitelma oli yksinkertaisuuttaan kohvalle immuuni ja perusajatukseltaan ”ihan sama”. Meinaan siis ihan sama, kuin kaksi vuotta sitten helmikuussa käyty overnighter: Hinkanrannasta noin 5 km Satamosaareen yöksi, mahdollisesti saunomista jos saunatontut ovat suosiollisia, ja seuraavana päivänä kotia lompsis.

Satamosaaressa on paljon retkifasiliteettia. Siellä laguunissa on saunojen lisäksi tuvat, kodat ja isohko retkisatama, johon mahtuu tasan niin iso alus kuin mitä kaljalaivan kapteenin promillet antaa myöten. Täsmälleen tuosta syystä ollaan ite tykätty suunnata tuonne Etelä-Saimaan Tortugaan lähinnä talvella, kun veneet on jäätyneet kotilaitureihinsa (tai nostettu joulun välipäivinä, jos rojekteilta ehti). Kertomukset veneretkeilijöiden viikkokausia jatkuvista saunavuorotappeluista ja kaljakarnevaaleista ovat tehneet kesäsesongin aikaisesta Satamosta itelleni niin repulsiivisen lokaation, että jos saareen on mennäkseen, ni paukkupakkasella kans sitte. Talvisessa Satamosaaressa nimittäi käy lähinnä jänikset, ketut ja pari paikallista moottorikelkkailijaa, et kyl sinne eräät kaksi sankaria tennismailat jaloissa aina kerran kahessa vuodessa mahtuu.

Saunominen Satamossa talviaikaan on kyllä vähän sattuman varassa, koska tällöin lämpötilojen lisäksi myös puuhuolto on pakkasella. Sattumasaunomisen kanssa yhtä tärkeässä osassa suunnitelmaa oli kyllä päästä kokeilemaan pakkasmakuupusseja ihan oikeissa lukemissa, joten pelkästään saunan varaan ei laskettu. Eipä. Kuka sitä nyt keskellä pimeää jääkentää haluais päästä iltaa kohti kiristyvästä pakkasesta saunaan?

sdr
Siinä sivussa saunatonttujen lahjonta onnistui
sdr
Haistapaska-rusinat sekä Koffin Portteri! Satamosaari -classic since 2016, tosin 2017 skipattiin

Kiuasmakkaroita syödessä Anssi laittoi merkille saunan lämpömittarin olevan sen verran vanhaa rautaa, että sen hervottoman osoittimen sai kääntäneen siihen lämpötilaan minkä saunomiseen parhaaksi koki. 140 astetta on ihan sopiva, että eiköhän sopinut saunoa. Todellisuuessa saunan lämpötila oli numeerisesti varmaan vähemmän kuin yleensä saunoessa, mut nyt riitti et se lämpö oli fiilispohjalta sopiva, mitä se olikin. Iltakin oli hämärtynyt, että mitäs tässä enää muuta. Yksinkertaisesta virsi kaunis: Makkurille sipaisu sinappia, portteria kulaus ja lumista vettä kiukaalle. Vähään ei tarvita paljon.

Saunan ja syömisen jälkeen ei pakkasessakaan uneen tarvita paljon. Tähtitaivas kirkkaana kehtasi kerrankin olla niin varma siitä, ettei yöllä sada (mitään kovin nestemäistä), että kehtaa nukkua virallisesti taivasalla. Itse asiassa tää oli elämäni eka kerta, kun nukuin ihan taivasalla, ettei ollu edes sitä tarppia siinä naaman ja taivaan välissä. Yön lämpötilaksi oli luvattu läheisen Hiekkapakan säätietojen perusteella raikkaat -20 astetta, että nyt viimein laitettiin jo kolme vuotta takaperin hankittu pakkasmakuupussi Carinthia Defence 6 varsinaiseen testiin. Kyseisen nyssäkän mukavuuslämpötila on nimittäin just tuo -20 astetta. Anssilla oli samanmoinen artikkeli koetuksella, joten testituloksia saataisi kahdelta testaajalta.

Juuri nukahtaessa kuului kaukaa jotain epämääräistä ääntä – kuin moottori. Just nytkö sieltä tulee se perjantai-illan promillekelkka ja paahtaa urku auki saaresta läpi niin, että aamulla saa herätä telamaton jälet naamassa? Tuskin. Krooh…

sdr
Pakasteselfie
cof
Aamunkoi

Aamulla oli aika kohdata se näiden reissujen todellinen epämukavuusalue, eli makuupussista nousun jälkeinen pakkaskelin kokeminen koko olemuksellaan. Nousin sanalla sanoen raittiiseen aamuun, vedin tyynynä toiminutta puolikohmeista vaatetta päälle ja yritin epämääräisellä heilumisella saaha kehon lämmöntuoton käynnistelemään. Näihin kylmäkäynnistyksiin ei kyllästy ikinä!

Illalla kun oltiin tehty puita reilulla kädellä, niin menin laittamaan kiukaaseen tulet, kun semmonen kerran oli mahollista – mitä sitä turhia palelemaan. Sen verran noviiseja ollaan vielä tässä talviretkeilyssä, että vaatteet tuppaa olemaan lähinnä kolmen vuodenajan kuteita ja eristävyys jättää kovilla pakkasilla toivomisen varaa – ainakin paikallaan ollessa. Liikkeessä pysyy kyllä kivasti lämpimänä, mutku koko ajan ei oo kiva olla liikkeessä. Pieni varpaiden ja sormien kipristely nyt on ihan normaalia, mut jatkuva ”missähän miun varpaat on” -arvailu taas ei ole. Sen vuoksi käytetään keinoja, mitä on saatavilla: Tällä kertaa se olisi pienten tulien pitäminen saunassa myös aamulla.

Oli väläytelty ajatuksia myös Hiekkapakassa käynnistä, mut pika-arvaus Hiekkapakan pyörähdyksen aikataulusta siirtäisi reissun päätöksen jonnekin hamaan iltaan. Tän oli tarkotus olla rento ouvernaitteri ja haluttiin olla kotona aiemmin ku kaks tuntia nukkumaankäynnin jälkeen, niin päätettiin jättää Pakka tällä erää välistä ja suunnata tuhdin aamupalan jäljiltä suoraan Hinkanrantaan.

satamo06-alamaki
Satamon pystymettä (kuva: A. Tuhkanen)
satamo08-mie
Järkkäri olalla näyttää aina ammattimaiselta, kun ei kerro kelleen et siitä hyyty akku jo tulomatkalla. Siis siitä ammattilaisesta (kuva: A. Tuhkanen)

Satamosaaren ja Hinkanrannan väliin jää saari nimeltä Ala-Lyly – ”Lylyn sisaruksista” tuo eteläisin. Ylä-, Keski- ja Ala-Lyly ovat jonossa 4 km matkalla suurin piirtein luode-kaakko -suunnassa. Ylä-Lylyn luoteispäästä löytyy se Hiekkapakka sääasemineen, Ala-Lylyn koillispuolella taas vähän vastaava pieni Lylynluoto. Sielläkin on jotain torppaa, varmaan jonkin perikunnan rotiskoja ulkoisesta kunnosta päätellen. Ajateltiin mennä kurkkaamaan lähempää tämän luodon rakennelmia, kun sattuvat matkan varrelle, mut ennestään tuttu sula paikka Ala-Lylyn ja Lylynluodon välissä muistutti olemassaolostaan, kun luotoa lähestyessä Anssi tökkäsi tuuran jäästä läpi parilla iskulla. Avantouistelu ei napannut, joten peräännyttiin askeliamme pitkin takaisin ja jätettiin tämänkin luodon tsekkaus toiseen kertaan kiertäen Ala-Lylyn rantoja pitkin kohti Hinkanrantaa.

cof
Jäätiedustelija valmiina
Yleiskartta
Hiekkapakka on niin pieni luoto, ettei se näy suurennoksessa johon kaikki muu mahtui näkyviin. Siel se kuitenkin on Ylä-Lylyn luoteispäässä, jos lähet ettimään. Lylynluoto on sen mökkiä symboloivan vihreän täpän alla Satamosaaren ja Ala-Lylyn välissä. (kartta: Maanmittauslaitos)

Keskipäivän auringonpaiste sai hien pintaan, vaikka Hiekkapakan säätiedot näyttivät liikkeelle lähtiessä -18 astetta. Vaatetusta piti keventää ja mikäs siinä auringonpaisteessa jäällä seisoskellessa, kun Ala-Lyly pidätteli pahimpia pohjoistuulia. Tuo korkealta lämmittävä aurinko keskellä lumikenttiä on ensimmäisiä kevään merkkejä, joita oon oppinut havaitsemaan. Vielä ei ole kesään kiire, että nautitaan keleistä sellaisina kuin ovat.

Yön pakkasista huolimatta lauantain kohvatilanne oli edellispäivää surkeampi ja vähän siellä sun täällä tuntui upottavan reippaamminkin. Rantaa lähestyessä oli vaaksankin paksuista vesihöttöä. Sörsselin lisäksi kohvasta teki ilkeää sen säikytysefekti, kun kohvan jäinen pinta murtui ja painui monen neliön alalta kerralla. Aina se herätti liskoaivoja sen verran, että sadasosasekunnin ajan sitä jo odotti uimareissua, vaikka jatkuvien jään koestamisien perusteella tiedettiin teräsjäätä olevan kohvasta huolimatta niin reilusti, ettei tuuraa jaksanut hakata jäästä läpi.

cof
Kyl muuten kenkä painaa kohvassa dippaamisen jälkee!
satamo10-jaljet
Sylttytehtaalta… (kuva: A. Tuhkanen)

Paljon siellä Satamossa nyt sitten yöllä oli pakkasta? Hiekkapakan säätietojen kuvittelisi pitävän kutinsa miltei viereisessä saaressa, että luotetaan Satamossakin olleen kylmimmillään se noin -22 astetta. Käytännössä koko yö oli siinä -20 hujakoilla.  Täydellinen siis makuupussien testaamiseen ja sässynäthän suoriutuivat loistavasti. Molemmilla koekaniineilla oli lämmin nukkua kunhan muisti pitää naaman reilusti makuupussin sisällä eikä hengittänyt suoraan pakkasilmaa.

cof
Ettei naama pukkaa kuurankukkaa
pakkasaa2
Pahoittelut, et siellä on kuvankaappauksen ottamishetken säätiedot sotkemassa ylempänä, mutta käyrä on reissuyöltä. Näkeehän siitä, että tällasella lämpötilagraafilla ei ole kiva kaivaa nenää (terveisin Ilmatieteen laitos)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: