Anarkiaa Lammassaaressa

Aamuntauon sumppi höyryää nenän eessä, vieressä on vehnästä tassilla. Avaan paikallislehti Etelä-Saimaan, tai siis sen mobiiliversion puhelimen selaimella, koska paperilehteä ei kahvilasta löytynyt. Kaikkea ei voi saada, mut someniskan voi saada kaikkialla.

Vaik tällä erää en lukenu Estareita, tuota ensimmäisen maailman ongelmilla ja itkuvirsillä täytettyä tekstarikommenttipalstaa, ni silti kyllä minä niin mieleni pahoitin. Uutisjuttu 12.9. kertoi nimittäi, et Imatran Lammassaaren laavulta kähvelletään kesässä mottikaupalla polttopuuta. Lisäbonuksena myös jonkinasteinen hölmöily on kuulemma viikoittaista ja ihan suoranaista ilkivaltaakin harrastetaan. Laavuja on täällä Etelä-Karjalassakin ihan palanut maan tasalle joko töhöilyn tai suoranaisen ilkivallan seurauksena, esimerkiksi näin ja noin.

fragile
Tää on arka paikka! Tarkkana, ihmiset.

Anarkomarkoille ei enää riitä se, et vasta uusitun bussipysäkin turvalasin monottaa paskaksi heti ensimmäisellä viikolla uusimisen jälkeen, vaan nyt pitää laahustaa retkeilyreittejä pitkin laavuille viskomaan irtaimisto pitkin mettiä ja tuikkaamaan paikat tuleen. Sit siihen vielä päälle nämä yhteiselle hyvälle paskan nakkaavat cro-magnonit yhteenkasvaneine kulmakarvoineen, jotka käy ryöstämässä laavuilta polttopuita omaan käyttöösä. Jumalauta, yleiseen käyttöön tehdyt paikat ei ole mitään stressinpurkukohteita eikä polttopuiden yleinen käyttö tarkota yleistä käyttöä omassa mökkisaunassa! Menisivät nyt jo itteensä. Urakkaluonteisestikaan harrastettu polttopuiden nyysiminen tai vaivannäköä vaatinut ilkivalta ei varmaan ollu mitään uusia juttuja, mut nyt vaan pisti sylettämään. Ymmärrän, et on ihan turha uskotella itelleen, et tässä maailmassa ois mikään asia ollu pyhää enää pitkiin aikoihin, mut tällanen ihan erikseen aikaa ja vaivaa vaatinut ilkivalta ja yhteisen hyvän väärinkäyttö kyrpii.

Vastaava villinlännen meininki johtaa lopulta siihen, et laavujen huolto lopetetaan, ainakin polttopuiden osalta. Sama koskee itse laavua, jos sitä kohdellaan polttopuuna: Ei tule uutta tilalle. Selväähän se nyt, et ei kukaan kuskaa loputtomiin tavaroita varastettavaksi tai korjaile paikkoja sabotoitavaksi. Itelleni laavujen polttopuuhuolto tai laavut ylipäänsä on osastoa ”iha kiva”, eli ei lopulta mitenkään pakollinen juttu oman retkeilyharrastukseni jatkuvuuden kannalta, mut ois aivan varmasti pois monien muiden luonnossa virkistäytymisestä, jos sen oman lähilaavun huollolle pistetään stoppi.

DSCN1102
Nykymenolla tällaset paikat on erittäin uhanalaisia

Lammassaaren laavun (sekä vastaavien) kohdalla kannattaisi lähteä liikkeelle jo monissa paikoissa käytössä olevalla tavalla, et polttopuutarpeiksi toimitetaan vaan rankoja, jotka käyttäjä sitten ite sahaa ja pilkkoo omaan tarpeeseen. Rankoja on vittumaisempi varastaa ku valmiita klapeja ja lisäks tää käytäntö myös varmasti vähentää polttopuiden liikakulutusta ihan lainkuuliaisten laavukäyttäjienkin keskuudessa (exempli gratia makkarapakettia varten ei tarvita juhannuskokkoa). Okei, valmiissa klapeissa on ajateltu sitä, et kaikki ei osaa tai välttämättä ees pysty tekemää ite polttopuitaan, mut miusta tää ois ihan siedettävä kompromissi varsinki, jos vaihtoehtona on huollon totaalinen alasajo.

Virkistyspaikan saavutettavuus tuntuu oman kokemuksen perusteella olevan merkittävässä osassa ilkivallan ja varkauksien kanssa. Vähän kaupungista syrjässä ja tällä tavoin perus pullamössökaartilaisen mielestä ”tosi hankalasti” saavutettavissa olevat laavut nyt vaan saa yleensä olla paremmin rauhassa, kun kaupungin kylkeen sijoitetut. Vaikka onkin vähän kaukaa (Lapista asti) haettu esimerkki, ni on siihenki syynsä, et autiotuvilla ei ole graffitteja seinissä. Laavuja harvemmin kuitenkaan ruvetaan siirtämään tai polkuja muuttamaan hankalammin mopo(auto)iltaviksi, mut noin niiku muuten soveliaita ratkasuja ilkivaltaa vastaan vois olla esimerkiks riistakamerat, tai vaikka Koivuniemen Herran osallistuminen lastenkasvatukseen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, ois hyvä kikka vaihtaa hyvien työkalujen tilalle tylsä pokasaha sekä vielä tylsempi rautavartinen kirves, jotka on toinen toistaan pahemmin ruosteessa. Vaikka käyttömukavuus on luokkaa Neuvostoliitto, niin niillä kyllä tarvittaessa tekee sylillisen puita, mut eivät varmaan kelpaa kellekään mukaan vietäväksi. Silti nykymenon alleviivaamiseksi molempiin saa kirjottaa suoraan ”Varastettu Lammassaaren laavulta”.

4 thoughts on “Anarkiaa Lammassaaressa

Add yours

  1. Ikäväähän tämä on kun näiden tapausten myötä on kuitenkin jokaisen retkeilijän lautasella astetta märemmät murot. Tasapuolisesti. Lammassaaren laavu lienee kuitenkin Imatran vierailluin ja helpoiten saavutettava laavu, joten mtään valtavia yllätyksiä eivät ajoittainen sotkeminen ja puiden nyysiminen valitettavasti ole. Lienee vain ajan kysymys, milloin niinsanottu helppo ja nopea™ loppuu Lammassaaresta – Isoos’ Mualimas’ kun olemme jo nähneet asioiden menneen siihen jamaan että retkipaikoilla on pelkkää (hapanta) rankaa ja ketjulla paaluun kahlittu kaarisaha. Siinä kun vielä mäiskii pölkkyä betonipaateen valettuun kirveenterään, ei todellakaan voi olla ajattelematta että yhteisillä hyödykkeillä on taipumus lähteä tiettyjen ihmisten matkaseuraksi!
    Mutta; onneksi toki näilläkin kunnailla on näille tietyille sankareille tuiki tuntemattomia laavuja kuten vaikka X, Y, Z ja Å. Laavuja, joille pitää mennä ihan oikeasti menemällä ja toisinaan hieman irvistäenkin. Ja kas kummaa, kun alkaa löytyä fasiliteettia 😉

    Liked by 1 henkilö

  2. Hei joo, miulta unohtu tykkänään nää nerokkuudet kuten infrastruktuuriin kiinni kahlitut työkalut ja telineeseen hitsatut halkomaterät mallia ”lyö sitä koivuklapia tähän, eikä tätä klapiin”. Vaikka kyllähän nääkin saa laitettua paskaksi, tai varastettua, tai molempia, kun tarpeeksi näkee vaivaa, niin lienevät silti vähän tuliterää oranssimustaa komposiittivartista kirvestä pidempään säilyviä ratkasuja. Myös Joutsenon Haukvuoren laavulla nähty polttopuuhuolto on omiaan estämään varkauksia, kun märät polttopuut kasvaa laavun nurkalla sammalta sekä lehmäntatteja. Puut pitää keittää ensin kuivaksi nuotiossa, enne ku niistä saa nuotion, kätevää! Asbestikin palaa paremmin.

    Kuten sanottu, et vaikka lähilaavun huolto ottaisi ja sakkaisi, niin onneksi etsivä löytää. Mettäähän meillä on vaikka muille jakaa ja jos tarpeeksi kiinnostaa, ni varmasti löytyy myös ne ei-niin-suositut laavut Å, Ä ja Ö, joissa homma vielä pelittää. Ne ei välttämättä ole siinä kotinurkilla, mut retkeilyhommissa (miksei myös muissakin) on hyvä osata heittää se nykystandardinmukainen Helppo ja Nopea™ roskikseen ja mennä välillä vähän lähimettää pidemmällekin. Ties mitä siellä selviää! Väittävät mm., että maapallo ois pyöreä…

    Tykkää

  3. Meillä täällä provinssissa on jo työkalut palanneet kivikaudelle ajat sitten. Sahat on niin plehuja että se ruosteinen kaari kihnuttaa rangat nopeammin pätkiksi kuin itse terä. Kun kirves oli kahlittu kettingillä mäntyyn niin vintiöt oli mäiskineet sillä tylsällä kirveellä männyn poikki. Tekijän sai helposti kiinni kun sattui olemaan ainoa yläkoulun finninaama jolla oli molemmat kädet rakoilla.
    Sitten se hiilillä tuhriminen. Kun ei ole riittävästi oravan nahkoja trendikkäiden kilikali maalien ostoon, niin käytetään nuotion hiiliä. Taiteilijoilla on ilmeisesti bilsan tunnit käynnissä kun teokset esittävät omien nimikirjoitusten lisäksi pelkästään ihmisen anatomiaa. Näistä nimmareista ajattelin ottaa joskus valokuvan paikalliseen bravdaan julkaistavaksi. Ei pitäs vanhempien olla kovin vaikeaa tunnistaa jälkikasvunsa teoksia jos seinässä lukee Kalervo ja Untamo. Jos oman pikku Kalervon paras kaveri on saanut nimen Untamo, luulis päättelyn olevan kyllin helppoa. Mutta koska omenat ei putoile kauas puusta, en voi jättää liikaa huoltajien ajatustoiminnan laadun varaan. Herra Koivuniemi olis kuitenkin tervetullut myös pohjanmaalle…

    Liked by 1 henkilö

  4. Joo, näiden ongelmien ja niiden erimuotoisten ilmenemien kanssa taistellaan kyllä varmasti ympäri valtakunnan. Toisaalla potkitaan penkit nurin, poltetaan laavut ja viskellään nokipannut ja halsterit ympäri varvikkoa, toisaalla tyydytään nakertamaan puita poikki ja piirtämään luolamaalauksina kirkkoveneitä hiilellä laavun hirsiin. Suorastaan bushcraftia, kun käyttävät helistinmaalin sijaan luonnonantimia, eli hiiltä, tuhrimisessa!

    Sitte oon miettiny, että mihin ryhmään sellanen porukka kuuluu, joka oikeesti yrittää, mut sössii touhut silti pystyyn. Siis sellanen porukka, joka retkeilee rauhassa pitäen huolen vaan omista asioistaan, mut kaivertaa nuotion sytykkeiksi tuohta elävän koivun kylestä monien tuohivirsujen verran. Yhellä laavulla oli protestoitu tätä ja kirjotettu vieraskirjan laatikon kanteen, että ”kuka urpo repii tuohet elävästä koivusta”. Ois vissii pitäny sulkea ympyrä kirjottamalla ite vastaukseksi spraymaalilla laavun kylkeen, et ”kuka urpo kirjottaa lyijykynällä vieraskirjan laatikon kanteen”.

    Mut ei nääkään touhut marisemalla muuksi muutu! Siispäkin pelkän blogikirjoituksen ja Etelä-Saimaan uutisjutun kommenttipalstalla öykkäämisen sijaan olin ihan yhteydessä Imatran suuntaan laavujen ylläpidosta vastaavaan tahoon ja olivat ihan mielissään, kun joku kerrankin jaksoi kiinnittää näihin huomiota ja laittaa suoraa palautetta, eikä pelkkää ”kommenttipalstoilla räksytystä”. Hyökin yrittävät jatkuvasti tehdä parannuksia just ilkivallan estämiseksi, mut kompromissit on yleensä aika vaikeita sitten rehellisten retkeilijöiden näkökulmasta.

    Eipä auta kuin yrittää itse näyttää esimerkkiä omalla asenteellaan, että miten nää hommat toimii – ei ainakaan laavuja polttelemalla, se on varma.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: